Tehokkuutta(ko)?

Täytyy myöntää, että vähän on ärsyttänyt katsoa aamulla pihalle. 

En ole mikään hiki virtaa-helle ihminen, mutta kyllä kesällä

saa lämminkin olla. Ettei ihan talvikampetta tarvitsisi vielä esille kaivaa.

 Onneksi minä löydän kyllä tekemistä sisätiloistakin,

vaikkakin kukkapenkit kaipaisi kesyttäjää pikaisesti.

Ehkä se sade on ollutkin tavallaan hyvä tekosyy miksi ei viherpeukaloa

tarvitse nyt liikuttaa ;)

 

Sisällä on tullut tehtyä sitten kaikenlaista "turhaa".... kuten kasasin

aiemmin askartelemistani kerrossydämistä sydännauhan. 

Se hakee vielä paikkaansa. Voi hakea kauankin... meillä yleensä 

kaikki hakee paikkaansa pitkään:)

"mitä sotkuisempi pöytä, sen tehokkaampi olen"- kyltti 

pitäisi kyhätä itse joku päivä muistuttamaan 

muitakin siitä, että jos meillä joskus on puhdas pöytä niin olen 

ollut laiskalla päällä. 

 Taas on ruokapöytä siinä tilassa, että itse ruokailu on suoritettava muualla.

Kuten anoppilassa tämän päivän tyyliin.

Huomenna meille tuleekin ruokavieraita ja täytyy vähän tsempata 

siivoilujen kanssa. 

Yksi innostuksen aihe on kosketuskirjojen teko tai nimellä

Quiet book niitä löytyy monenlaisia Pinterestistä

Tämä innostus olisi saanut syntyä jo silloin, kun näkövammainen 

tyttäremme oli vauva. Ehkä siitä on nyt iloa jollekin toiselle, 

jos valmis kirjani huolitaan Celia-kirjastoon. 

 

Tarina kertoo kesästä ja linnunpesästä. 

Siitä saattaa tulla runokirja, jos runosuoni kovinkin sykkii.

 

Kaksi sivua on viimeistelyä vaille valmista. 

Kankaisiin koskettelukirjoihin on sivujen enimmäismäärä kymmenen, 

joten muutaman sivun verran vielä surrauttelen tätä tarinaa.

Enimmittä puheitta suuntaan yläkertaan 

esikoisen huoneen viimeistelytöihin.

Kuvia on sieltäkin tulossa ja yläkerran esittely jatkuu. 

Siellä on hyvin paljon vielä esittelyyn kelpaamatontakin materiaalia.

Kuten yläkerran aula jonka kohtaloa ei ole vielä päätetty.

Elokuussa meille on tulossa kamera ja nainen vierailemaan;)

Jännittää ihan kamalasti. Sitä odotellessa pitää fiksailla sitä sun tätä. 

************

Mukavaa lauantaita ihanat lukijat!!

 

 

Lastenhuone

Aloitetaan yläkerran kierros lastenhuoneesta.

Seitsemän vuotiaan huone on kerrankin siisti.

Lelut kävivät rankan seulonnan läpi ja vain ehjät ja mieleiset lelut

jäivät hyllyyn. 

 

Sellaisen perusteellisen siivousurakan aloittaminen on aina hankalaa, 

mutta lopulta se onkin hyvin innostavaa. 

Olen siivonnut kaappeja ja laatikoita, sisustanut ja suunnitellut.

Mitä enemmän ympärillä on pyörinyt lapsia, sitä enemmän olen saanut aikaan.

Olen sen aina tiedostanut, että sopiva kiire ja touhu lisää tehokkuutta :)

 

Lempparilelut eli littlest petshopit pysyvät tallessa

lokerikossa, josta piti tulla minun nukkekotini. 

En kuollaksenikaan muista miksi noita karkkijuttuja sanotaan?!

Niitäkin on kerättynä jo hyvä alku ainakin.

Liitutauluseinän maalaaminen oli mielessä pitkään, 

mutta koska huone on tapetoitu koko pinta-alaltaan 

niin päätin maalata vanhan pirttipöydän kannen. 

Maalaan jossakin vaiheessa vielä loputkin pöydästä vaaleaksi, 

mutta se saa nyt hetken odottaa. 

Huoneessa on vielä lastulevyiset vaatekaapit, 

joiden tämän hetkinen ulkonäkö ei silmiä hivele, 

mutta jotka ehdottomasti ovat erittäin tarpeen. 

Tapettirulla on odottanut jo kauan sitä, 

että innostun fiksaamaan kaapinovet uuteen uskoon. 

Ihan uusista kaapeista joituu nyt vain tyytyä haaveilemaan.

Tulossa on muuten postausta esikoisen huoneesta.

Siellä on vaatekaappina ystäväni nikkaroima puulaatikko;)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!!

Hämis

 Inhoan ja pelkään hämähäkkejä yli kaiken.

Löysin kaksi  kerää rautalankaa ja muistin nähneeni kuvan hämähäkinverkosta jossakin 

netin syövereissä. Ajattelin antaa itselleni vähän siedätyshoitoa. 

Niimpä punoin oman verkkoni samalla, kun kyläilin äitini luona. 

Sattuipa niin sopivasti, että löysin lelujen joukosta tuollaisen 

ihan oikean näköisen  lelukärpäsenkin. 

Vähän hyytävä yksityiskohta ovenpielessä, 

mutta jollakin tavalla henkii maalaisromanttisuutta.

On ainakin vanhan talon tuntua. 

Ehkä tässä tiivistyy minun pimeä puoleni :) 

Nyt iskikin sitten innostus vääntää rautalangasta.

Ajattelin tehdä samalla tyylillä pihalle oikein ISON verkon.

Tietenkin voisi tehdä myös perhosia. 

Luovuus on ajanut minut hulluuden partaalle.

Ideoita pukkaa ja energiaa riittää.

 

Valkoisen jämät

Vähän maalasin. 

Tällä kertaa löytyi jämäpurkki valkoista.

 Olohuoneen  laatikkopöytä-hässäkkä on nyt uudessa sävyssään.

Niin ja talven kirppislöytö vanhat lastensukset. 

Sukset saa olla kesälläkin esillä.

Ne vaan on niin kauniita, vai onko jollakin muuta sanottavaa?

Ei taida kumpikaan suksipari luistaa, mutta pitoa niissä ainakin on. 

 Olisi kyllä hauska tietää millainen elämäntarina 

noiden aikuisten suksien käyttäjällä olisi ollut kerrottavana.

Olen kyllä "vähän" maalannut muutakin kuin kuvissa näkyvät.

Ja vähän muullakin kuin valkoisella.

 Viikonlopun aikana nekin kohteet selviävät.

Katsokaa nyt tätä meidän nuorimmaista.

Ikää on kymmenen kuukautta ja hän on oppinut sujuvasti kävelemään

eikä mikään paikka jää koluamatta.

Saan olla koko ajan sydän sykkyrällä perässä seuraamassa ettei vahinkoja satu.

Oikeastaan tuo sydän on sykkyrällä enemmän pelkästä 

ihastuksesta ja liikutuksesta, kuin pelosta.

Seitsemän vuotiaan kohdalla voi puhua jo pelostakin.

Hän on niin altis tapaturmille, että koko kroppa on tälläkin hetkellä mustelmilla.

 Tosin olen ehdottomasti sitä mieltä, että liika hyysääminen on pahasta.

Koskee ihan kaikenikäsiä lapsia. 

Annan kyllä pikkuneidin tutustua maailmaan niin suullaan, käsillään kuin jaloillaankin.

Pikku kolhutkin kuuluvat asiaan.

Rappuset yläkertaankin meni melko mallikkaasti...

alastulo olisi ollut vielä tyyliin kuperkeikka, 

joten tultiin alas turvallisemmin äidin sylissä...

eli ne tietyt rajat pitää kuitenkin vetää johonkin

niin kaikilla on turvallista asua saman katon alla. 

Mukavaa viikonloppua!!

 

Mobile

MOBILE

Niin yksinkertainen ja minun makuuni kauniin värikäs. 

Muistatteko ne jouluiset hamahelmi-koristeet ?

Ripustin ne muutan euron metalliseen "sukkankuivaustelineeseen".

--------------

Tälläistä tällä kertaa.

Tulossa postausta yläkerrasta.

Siellä on tapahtunut kaikenlaista..... ainakin siellä on siistiä;)

 

Tekohiekkalaatikko

 

Muutama päivä sitten bongasin pinterestistä kivan tekohiekka-ohjeen. 

Tänään muistin lisätä miehen kauppalistalle vauvaöljyn ja vehnäjauhon 

ja sotkin niistä illalla kivan hiekkalaatikon kannelliseen muovilaatikkoon.

Ihan minäkin innostuin kaivelemaan onkaloita ja 

ilokseni huomasin osaavani leikkiä... mielikuvitukseni on tallella.

Seitsemän vuotiaani kanssa rakensimme laatikkoon pienen 

maailman, jossa isot ja kiltit oliot ovat saapuneet pieneen kylään viidakon laidalla. 

Kyläläiset eivät vielä tosin tiedä olioiden olevan kilttejä, 

mutta ehkäpä tässä muutaman päivän aikana se heille selviää.

Tämä tekohiekkaleikki on tälle seitsemän vuotiaalle tytölleni 

hauskan puuhastelun lisäksi tavallaan piilotettua terapiaa. 

Hänen vasemmanpuolen heikkous tekee sen, että vasemman käden 

käyttö ei ole ollenkaan vaivatonta. 

Usein vasen käsi unohtuu kokonaan pois touhuista.

Tässä leikissä molemmat kädet olivat mukana ja pallojen pyöritteleminen

käsien välissä varsin haastavaa.

Suosittelen kokeilemaan. Vähän voi sitä jauhoa olla "yli laidan".

Se on mielestäni pieni paha suuresta ilosta. 

 

Meidän laatikossa on kilo halpoja vehnäjauhoja

ja kaksi pullollista pirkan vauvan hoitoöljyä. 

Suurinpiirtein mittasuhteet menivät oikein.

Yökukkuja

Helteinen päivä vaihtui sateiseksi 

ja ukkonenkin kävi vähän tervehtimässä meitä. 

Meidän koira pelkää ukkosen jyrinää ja hyppää syliin jo 

kun pauke on vielä kaukana. 

Kissat taas haukkasivat tuuletusikkunan kautta raitista ilmaa ja odottivat

kuivempaa hiirienpyyntisäätä. 

Sitä kovin kuivaa säätä ei tullut koko illan aikana, 

joten kaikki karvaiset ovat ottaneet oikein rennosti sisätiloissa.

Myös me enemmän ja vähemmän karvaiset ihmislapset. 

Nyt on ollut oikein sopiva ilma siivoiluille...

joka on päättymätön tarina. 

Jonain päivänä olisi oikeasti kiva 

vetää viivoja seinään sitä mukaan, kun huomaan tekeväni saman asian uudelleen.

Niitä uusintoja on etenkin tiskikoneen tyhjäyksessä ja täyttämisessä useita.

Kuten myös kynät, paperit ja puupalikat ovat hujan hajan noin vartin päästä

siitä, kun olen ne keränyt tai komentanut jonkun keräämään.

Noista viivoista puheenolleen... 

niitä meille on kyllä alkanut kertymään

yhden hoitolapsen toimesta:) 

Siskolle terveisiä, että meilläkin alkaa

olemaan samanmoista taidetta, kuin heillä. 

Niin kauan, kuin meidän ruokahuoneen kiurut pysyvät 

puhtaana taiteiluista, en ota suurempaa pulttia asiasta.

Tänään olen ollut loppuillasta hieman laiskalla tuulella.

Istuskelin sohvalla lehtiä selaillen ja silmiini osui kiva idea toteutettavaksi.

Betonisia kynttilänjalkoja voisi joku uneton yö tai puuhakas päivä tehdä. 

 Taas hyvää aasin siltaa pitkin tuohon unettomaan yöhön 

ja puuhasteluihin. 

Lopetin juuri maalaamisen ja kello on 01:17.

Ei nukuta yhtään. Tiedän kyllä, että sänkyyn kallistuessa sen

unenpään löytyminen ei ole mikään ongelma. 

Puun koputus voisi olla paikallaan, mutta olen aina ollut hyvä nukahtamaan...

myös kofeiinin vaikutuksen alaisena.

Saatan keitellä (ja usein keitänkin) muutaman kupillisen kahvia vielä keskiyön jälkeen 

ja käyn sitten maate. Nukun kuin uppotukki ja varsin usein nään hauskoja unia. 

 

Mitäkö sitten maalasin?!

Jatketaan siitä sitten seuraavalla kerralla.