torstai 30. lokakuuta 2014

Kakkupostaus



Kahden viikon sisällä olen tehnyt kaksi tilauskakkua, 
jotka olen unohtanut teille näyttää.
Kakut menivät viisi- ja kaksi-vuotiaille pojille. 
Näitä tulee aina silloin tällöin pyöräyteltyä.
Lähinnä vain jos aika antaa myöten. 
Yksi lemppariharrastuksistani. 
Ensi kuulle mulla onkin neljä kakkua tehtävänä. 
Kovasti päässä jo raksuttaa millaiset koristukset mihinkin.
Teemoiltaan kakut ovat hyvin erilaisia.



lauantai 25. lokakuuta 2014

Pienet juhlat




Toissapäivänä juhlittiin pienimuotoisesti esikoisen 15-vuotis synttäreitä.
Kaverisynttäreitä tytär juhli isänsä luona yllärikemujen merkeissä.
Tuo ikä alkaa olemaan sellainen, ettei kovin erikoisia toiveita
ole kakkujen ynnä muiden tarjottavien suhteen. 
Olisin voinut Justien Bieberin sokerimassailla kakun päälle, 
mutta se olisi ollut varmasti "aika noloa" niin kuin aika moni asia nykyään.



Olohuone kokee muutoksia harva se päivä.
Tälläkään hetkellä tila ei näytä enää samalta, kuin kuvassa.
Jos haluatte kurkistaa olohuoneeseemme ennen seuraavaa postausta
niin Instagramissa se onnistuu ;)
Voin vihjata, että musta tuo hyvin esiin pastellit. 
Mä niin vetäisin nyt lonkkaa tuolla puusohvalla, mutta iltavuoro kutsuu.
Katsotaan liikkuuko kesärenkaallinen auto tänään paremmin, 
kuin eilen illalla jäisellä tiellä.
Talvi vähän niin sanotusti yllätti. 
Tosin tänään mittari on taas plussan puolella, jotta kovin on muuttuvainen
tämä suomen sää :)


Kaikille oikein leppoisaa viikonloppua!!


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lankkupöytä



Lankkupöytä palasi takaisin ruokkikseen. 
Mä oon aina rakastanut tuota pöytää ja ikävähän sitä tuli, kun se oli niin 
kauan pois. Ruokkiksessa ollut pirttipöytä sai uuden värin ylleen ja 
muutti keittiöön. Meillä käy varsin paljon ruokavieraita ja joka kerta
tympii yhtä paljon miettiä minne kukin mahtuu syömään.
Nyt ei ehkä ole siitä niin isoa ongelmaa enää. 
Meitä on pelkästään siskon pesueen kanssa 12 hengen porukka kasassa. 
En tiedä miksi ei alunperinkin olla keksitty ratkaista ongelmaa näin.

Kissakin on nostettu pöydälle....
monta kertaa sieltä poiskin tämän viikon aikana:)





Vaikka ulkona on surkea sadekeli ja kaunis ruskakin on 
vaihtunut jo ankeaan harmauteen niin mielessä elän tulevassa joulussa.
 Punainen väri lisääntyy talossa pikku hiljaa. 
Ajattelin olla aika hillitty koristeiden kanssa, mutta mun hillitty voi 
toki olla jonkun toisen mielestä aika runsaanlainen. 
Joulun odotus alkaa aina Viirun ja Pesosen joulupuuhia katsellessa
glögikuppi toisessa kädessä ja joululehti toisessa kädessä. 
Samaan aikaan syttyy myös ensimmäiset valosarjat sisälle. 
Niin syttyivät nytkin ja joululeffakin on katsottu jo pariin otteeseen.
Tämä aika on vuoden parasta aikaa.
Odotus....pitkä ja kutkuttava odotus. 



Joko teitä jouluttaa?



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

torstai 9. lokakuuta 2014

Mintunvihreää


Jostakin kumman syystä näitä päivityksiä tippuu nykyään hyvin harvakseltaan.
Ei vain oikein ole ollut mitään kerrottavaa tai kuvattavaa. 
Itseasiassa olisi ehkä paljonkin mielenpäällä asioita, 
mutta niistä lisää myöhemmin tai ei ehkä ne eivät ylitä ollenkaan 
blogi postaus kynnystä :)
Kamera ei jostain syystä enää tartu kouraan niin, kuin ennen.
Lähinnä kännykällä tulee kuvattua ja laadultaan ne ei niin hääppösiä ole.
Toisaalta, kamerakin vetää viimeisiään tai sitten taidot on pahasti ruosteessa. 
Veikkaan osittain molempia. 
Tosin ei mulla mitään kuvaustaitoja ole koskaan erityisemmin ollutkaan.
Kunhan olen räpsinyt.




Joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, että meille on tullut sisustukseen uusi väri.
Nimittäin tuollainen hailakka mintunvihreä. 
Se vaan näytti niin kivalta sävykortissa ja 
ihan yhtä kivalta telkkukaapin ja vanhan jakkaran pinnassa.
Maalisuti on heilunut aina, kun nuorin neiti on nukkunut.
Hänellä on sitkeä räkätauti parhaillaan päällä.
Kuume on hellittänyt, mutta yskä ja vuotava nenä häiritsee niin yöunta, 
kuin olemista päivälläkin.
Aika kitisevä ja vaativa pakkaus tuo tyttö on tällä hetkellä.

No jos nuorin neiti on poissa jaloista niin "muutama" leikkisä 
ja utelias kissa tekee kaikesta aina himpun verran vaikeampaa.
Telkkukaapin kosteaa pintaa koristi rivi pikkuisia tassunjälkiä 
tänään, kun ajattelin toisen kerroksen maalia vetäistä pintaan. 
Niitä jälkiä oli sitten vähän lattiassakin.






Keittiön pirttipöydän ajattelin maalata vielä tänään, kun koko talo hiljenee.
Laitan musiikin soimaan ja rentoudun pensselini kanssa.
Maalaamisessa on vain jokin outo viehätys. 
Oisko se viehätys siinä, että nopeasti saa ihan uudennäköistä aikaiseksi. 
Minä, kun olen niin malttamaton luonne. 
Pöydän maalaan niinkin tylsällä värillä, kuin valkoisella.
Tasapainottaa tätä meidän värikkyyttä.
Kohta se valkoinen on kuitenkin täynnä punaista vahaväriä
ja sinistä mustekynää mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.
Hetki sitten hinkkasin pikkuneidin töherrykset keittiökaapin ovista. 
Mustan merkkaustussin oli sitten löytänyt ja 
päättänyt jättää allekirjoituksensa sopivaan ja näkyvään paikkaan.

Puhun hänestä.
Mun nuorimmaisesta. 
Kuvat on ajalta ennen räkänokkapäiviä.



Ajatelkaa mun esikoinen täyttää huomenna jo 15-vuotta
ja ajaa parhaillaan mopokorttia. Kohta hän saa mut kiinni...
vanhenee niin vauhdilla:)


perjantai 19. syyskuuta 2014

Retroa valoa



Mulla on pakkomielle värikkäisiin retro-lamppuihin. 
Lamppuja löytyy lähinnä pöytäversioina, mutta nyt löytyi myös se haaveilemani
jalkalamppu. Paikalliselle kirpparille joku oli lampun kiikuttanut
ja mies sen sieltä roudasi sitten kotiin muutaman euron köyhempänä. 
Keltainen väri on kyllä vielä oikein piste iin päälle. 
Toinen piste ään päälle on, että lamppu myös toimii.




Pakkomielteistä puheenollen.
Juoksemista tai ylipäänsä liikkumista kohtaan on alkanut
tulla vähän pakkomielteinen olo.
Välillä lenkistä tulee pitkä, kun se kävely tai juoksu on niin mukavaa
ettei malta lopettaa. En ole hankkinut mitään vaatteita 
juoksua silmällä pitäen. Toistaiseksi tyydyn vain vanhoihin "renttuihin"
kunnes uskon, että innostus liikkumiseen säilyy jatkossakin.
Melkein jo alan uskomaan siihen. 
Mähän olen vähän yliherkkä innostumaan ja 
lähes yhtä herkästi innostus lopahtaa:)
Saa muuten vinkata mitä kannattaa huomioida vaatetuksessa talvea ajatellen.

En tiedä kuinka "mummolaji" on pallojumppa, mutta sitä kohtaan tunnen 
myös suurta intohimoa. Itseasiassa pallojumppailu on hyvinkin tehokas laji.
Kaikenlisäksi halpa ja sillä jumpatakseen ei tarvitse lähteä kotoa minnekään.
Suosittelen kaikille muillekin laiskoille. 

Tästä kaikesta liikkumisesta on ollut kyllä hyötyä. 
Huomaan tulleeni notkeammaksi ja selän välilevynkuluma
ei enää vaivaa juuri ollenkaan. Aikaisemmin en päässyt kumaraan ollenkaan, 
kun jo naksahteli selässä. Positiivista on myös se, että vaatteista erityisesti
housut ovat alkaneet käydä suuriksi. 
Toki myös ruokavalio on muuttunut terveellisempään päin.




Nyt minä lähen vähän oikasemaan itteäni tuonne sohvalle 
keltaisen retro-lampun alle. 
Yövuoro odottaa ja päätä on särkenyt koko päivän.
Just nyt tuntuu siltä ettei millään jaksaisi lähteä
muoreja ja pappoja valvomaan, mutta kyllä se taas tästä iloksi muuttuu.
Yleensä se aamu tulee kuitenkin. 
Toivottavasti tälläkin kertaa.
Pikkuinen porkkananvärinen kissa 
toivottaa teille oikein mukavaa viikonloppua!!
Reippailkaa!




lauantai 13. syyskuuta 2014

Lauantain aatoksia



Viikonloppu muilla onnellisilla. 
Minä vietin oman "viikonloppuni" jo viikolla, joten 
kaksi iltavuoroa, aamuvuorot ja yövuoro odottaa ennen seuraavia
vapaapäiviä.
Välillä tympii lähteä töihin illaksi, kun muut jää viettämään rentoa kotipäivää.
Kuitenkin tämä vuorotyö on minun juttuni. 
En normi maanantai-perjantai aamuvuoroista tykkäisi yhtään. 
Se myös vaikeuttaisi arjen sujuvuutta aika paljon 
tai näin mä ajattelen.




Jo lusituilla vapaillani ehdin pestä alakerran ikkunat. 
Se on kyllä homma johon ei meinaa viitsiä ryhtyä
ennen kuin on niin pepuset ikkunat, ettei läpi nää.
Meillä kun näitä ikkunoita riittää. 
Osa niin vaikeassa paikassakin,
että pinnaa kiristää ja pelkokerroinkin on kohdallaan etenkin yläkerran portaikossa.
Pelkokertoimeen kuului myös ne sisälle hyökkäilevät ampiaiset, 
joita tässä meidän päärynäpuun alla pyörii ihan kiitettävästi.
Kissa otti yhden sisälle lentäneen kiinni ja sai piston kieleensä.
Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, vaikka pelkäsin, että eläinlääkärireissu tulee.
Nuo kissat....ne on niin rakkaita <3





Olohuoneen järjestyskin on venkslattu moneen otteeseen 
ja nyt alkaa miellyttämään taas omaa silmää.
Se miellyttää aina siihen saakka kunnes tulee uusi sisustusahdistus.
Empä ole ihan hirveästi panostanut kotona nyt kuin ruoanlaittoon 
ja siivoamiseen. Kaikki pikku"sievistelyt" ja "koriste-esinekollaasit"
oli pitkään tauolla. Nyt on alkanut parempi olo nostaa päätään ja
olen alkanut taas panostamaan sisustukseen ja omaan itseenikin. 
Syksy on maailman ihaninta aikaa. 
Siitä ei pääse mihinkään. 
Kaikki ne ruskan värit saa mielen innostumaan. Meidän villiviinin lehdetkin
alkaa kohta pääsemään samoihin sfääreihin mun hiusten kanssa.
Sitä odotellessa:)




Aloitin nyt oikein tosissani lauluharrastuksen.
Pääsin vuodeksi eteenpäin viikottaiseen lauluopetukseen ja
vaikkei se tekniikan opettelu yms...johtaisi mihinkään muuhun niin omaa
mieltä se kyllä nostaa erittäin korkealle.
Nykyään esiinnyn enää todella harvoin. 
Ehkä uudet tuulet puhaltaa pian ;)
Toisen vanhan harrastukseni ajattelin myöskin päästä taas "valloilleen".
Olen teini-iässä ollut kova tekemään lyijykynätöitä.
Nyt on taas pelit ja vehkeet siihenkin.
On vaan sekin "taito" aika pahasti ruostunut. Saa harjoitella kauan 
saavuttaakseni aikaisemman tason:)

Nyt kuitenkin Baibai ja oikein loistavaa viikonloppua
lukijoille!!