sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kakut


 
Ihan vain pikainen postaus nuorimmaisen synttäritarjottavista.
Pääosassa kaakut.
Mun teinikaksikko taiteili oikeastaan kaikki merellisen kakun
koristeet sankoa ja lapiota sekä ankkaa lukuunottamatta.
Aika mahtava kaksikko. Tulevaa kakuntekijä sukupolvea;)
 
Kuvat on räpsitty huonossa valaistuksessa kännykällä,
koska kamera oli taas omilla teillään kriittisellä hetkellä.
Pahoittelen surkeita kuvia.
Nyt jatkan laiskottelua...
pyh. Kissanruokintaa, eteisen siivousta, Kanien trimmausta,
ruoanlaittoa.
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!!









tiistai 12. elokuuta 2014

Perhekurssilla

 
 
Viime viikko vietettiin Oulussa Cp-vammaisten lasten perhekurssilla.
Me vanhemmat, erityisen lapsemme sisarukset ja itse erityinen saimme
kaivattua vertaistukea ja tietoutta erityisesti vammaisen lapsen
koulumaailmaan ja tukihommiin. Vertaistuki on kyllä aika mahtava juttu.
Se vaan on niin, että kaikkia kiemuroita ei ns. tavallinen ihminen ymmärrä.
Sellainen jonka perheessä on erityislapsi tietää tunteet ja tilanteet puolesta sanasta.
Kukaan ei vähättele mitään.
Se on iso juttu, kun lapsi kaatuilee, ei jaksa kävellä, tuntee olevansa erilainen,
ei jaksa keskittyä, raivoaa yms...
Kurssi tuli siis tarpeeseen.
Meillä kaikki tuki- ja terapia-asiat ovat ihan loistavasti,
joten tietopaketti siitä oli vähän "turha".
Toisaalta huomasimme sen kuinka hyvin ne asiat meillä onkaan,
kun sai nähdä vähän sitä toistakin puolta asiasta. 
Kylpylä hotelli Eden tarjosi tähän kaikkeen loistavat puitteet.
Yksi pitkä ja äärettömän pitkä miinus oli huone ilman ilmastointia.
Melko tuskallisia öitä vietettiin kuumassa kärvistellen...
ja kun te tiedätte kuinka vähän kuumaa siedän.

Kurssi tarjosi viiden päivän mittaisen täyden palvelun, jossa
parasta oli ruhtinaalliset ruokavalikoimat ja kylpyläosasto.
Minäkin puin kahtena iltana päälleni uuden seepraraitaisen uimapukuni,
vaikka olin melkein varma etten sitä kastelemaan tule.
Palatakseni ruokapuoleen.
Aamiainen oli ihan parasta.
Valikoimissa oli oikeastaan kaikkea mitä toivoa saattaa.
Kun vain olisi ehtinyt syömään.
Meidän nuorin ei hirveästi ruoasta nauti vaan on erittäin nirso ja kiireinen.

Kotona yritettiin jatkaa samaa hotelliaamupalalinjaa.
Se kokeilu jäi kyllä viikonlopun mittaiseksi, kun koulu ja työelämä
palasi taas kuvioihin sekottamaan kaiken tai ainakin järjestämään kaiken uusiksi.

....

Oulusta toin mukanani tuliaisia itselleni.
Pukka-merkkistä teetä ja Clipperin kaakaota.
Tuo Pukkan piparmintun, lakritsin ja fenkolin makuinen tee oli ihan super hyvää.




 


Meidän nuorimmainen täytti tässä pari viikkoa sitten 2-vuotta.
Aika kuluu ja neiti kasvaa. Ei mahda mitään.
Kaikki muut sanat hän tuntuu ymmärtävän paitsi "Ei saa ottaa"
tuntuu olevan vaikeasti ymmärrettävä.
Tuota touhutinttiä juhlitaan merellisten synttäreiden muodossa
tulevana torstaina ihan vain muutaman vieraan kera.
Ikätovereita ei vielä ole kertynyt kutsuttaviksi.
Onneksi serkkutyttöjen seura kyllä riittää pienelle.
Juhlista tulossa sitten pientä postausta.
Kiva taas pitkästä aikaa panostaa kakkuun ja koristeluihin.
 
Nauttikaahan upeista vähän enemmän syksyntuntuisista ilmoista;)
 
 





lauantai 2. elokuuta 2014

Rönsyilyä kasseista


Mulla ei ole oikeastaan mitään erikoista kerrottavaa.
Sisustus ei ole muuttunut miksikään
mitä nyt romut (lelut) valtaavat välillä ja aika poikkeuksetta 
melkein joka nurkan. Sitten on ne pussit ja kassit, jotka kätkee sisälleen
mun juttuja. Kirjastonkirjoja, silitettäviä tai kaappiin laitettavia vaatteita, likapyykkiä, 
leluja, kaikkia satunnaisia paikkaansa etsiviä tavaroita. 
Onneksi noissa päivittäistavarakaupoista saatavissa kasseissa on nykyään aika herkulliset kuosit.
Muumikasseja olisin enemmänkin hamstrannut, mutta jäljellä oli vain yksi yksilö.
En ole nähnyt enää vastaavia missään.
No tarkoitus ei ollut puhua kasseista eikä oikein mistään muustakaan.
Piti vain sanoa, että en keksi mitään jutun juurta ja postaankin tällä kertaa vain kuvilla.



Koska juttu alkoikin hieman rönsyilemään niin kerron, 
että ensi viikon vietämme Oulun Edenissä missä on Cp-vammaisten lasten 
kuntoutuskurssi. Odotan tuota kurssia innolla. Ensimmäisen kerran pääsemme tuon aihepiirin 
kuntoutukseen tyttäremme kanssa. 
Näkövammaisten kurssilla ollaan oltu useastikin aiempina vuosina. 
Tiedän, että vaikka nyt lähtö tihkasee niin joka kerta noilta kursseilta palaa
haikein mielin, hyvin levänneenä ja paljon uutta tietoa täynnä. 
Itse kylpylä ympäristö ei mua houkuta, mutta lapset nauttii.... se on varmasti tärkeintä.




Nyt jatkan rentoutumista samaan tapaan, kuin kuvan kisuli. 
Tulin aamulla yövuorosta. 
Heräsin kolmen tunnin unien jälkeen virkeänä
niin kuin aina ja loppu päivän olen ottanut iisisti.
Mukavaa viikonlopun jatkoa lukijoille!!



torstai 24. heinäkuuta 2014

Betonihommeleita



Tämä kahvikissa on opetellut siirtymään pikku hiljaa teelinjalle.
En kokonaan, mutta suureksi osasi. Ainakin olen 
vähentänyt radikaalisti kahvinjuontia. 
Ja koska tätä vilukissaa ei yhtään palele näillä säillä ulkona
niin jäätee on virkistävin vaihtoehto.
Helpoiten teelinjalle siirtyminen onnistuu visuaalisesta kulmasta katsottuna.
Clipperin pakkaukset ovat niin ihastuttavat tälläisen maalaisromanttisen
rämäpään mielestä, että teekin on alkanut maistumaan joltain.
Aiemminhan olin sitä mieltä, että tee on kuin laiha kahvi.
Ei siis minkään makuista.
No eihän se edelleenkään mikään mieletön makuelämys ole, mutta
kuten sanottu.....pikku hiljaa.

Pikku hiljaa alan myös laittamaan tätä kroppaani kuntoon.
Ylipainoa mulla ei enää ole, mutta niin paljon löysää lihasta... läskiä,
että jotain sille on tehtävä. 
Aion ottaa ennen kuvat ja toivottavasti jotain positiivista muutosta on 
tapahtunut, kun vertaan niitä jälkeen kuviin sitten muutaman kuukauden päästä.

Baitovei...eikä ollenkaan kovin merkityksetön asia.
Nimittäin kupin alla olevan liinan ja seitsemän samanlaista sain eilen postissa
eräältä vakkarilukijaltani:) Todella kiva saada tuollaistakin palautetta!
Kiitän sinua (tiedät kyllä) sydämestäni!!
Ehdottomasti tulevat käyttöön ja väri on makuuni.





Kerroin tässä aiemmin tehneeni betonitöitä.
Ne kuvissa olleet pitsiliinakokeilut kaipaa lisää betonia ympärilleen, 
joten kuvaa niistä valmiina ei ole.
Nämä kädet sen sijaan onnistui siltä osin, että pysyi ehjänä.
Kovin hienoja niistä ei tullut. Sormet olisi pitänyt enemmän saada koukkuun.
No seuraavalla kerralla tiedän mitä parannella. 
Tuonne takapihan kivikkopenkkiin nämä koeversiot kuitenkin pääsivät.




Tein myös pienet betonisaappaat ajatuksena laittaa nekin ulos.
Niistä tulikin niin sirot ja kivat, että maalasin ne valkoiseksi
ja nyt ne koristaa mosaiikkipuun alla. 
Jotain mä niihin vielä keksin.

Mukavaa torstaita lukijoille!!


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Palkintopäivä


On se.... valtavan energinen ja suloinen poika tuo Robin.
Hän osaa laulaa ja esiintyä sekä ottaa koko yleisön huomioon. 
Mulla ois sillä tavalla pomppiessa happi loppunut heti ensimmäisen kappaleen jälkeen.
Niin siis silloin nuorempanakin.
Näin vanhana tapahtuu jo kaikenlaisia muitakin juttuja. 
Polvet paukahtaa sijoiltaan, ristiselässä nikamat hakkaa toisiaan, 
pohkeet kramppaa, pallea jumittaa ja painovoiman venyttämä nahka läpsii silmille.
Otin siis ihan iisisti siellä viidennessä rivissä teinien takana. 
Keskityin vain hieman hytkyttelemään, laulamaan mukana ja räpsimään kuvia. 

Robin-kakkukisan voitto sisälsi myös henkilökohtaisen tapaamisen kyseisen 
nuorenmiehen kanssa. Teinit pelkäsi etukäteen, että minä nolaan itseni (ja erityisesti heidät)
kompastumalla omiin jalkoihini, lyömällä päälläni Robben nenän murskaksi ja oksentamalla 
hänen eriparikengilleen. No sitä ei tapahtunut, mutta kyllä minä hyydyin
Robinin puristaessa minut kainaloonsa :) 
Odotan kauhun sekaisin tuntein yhteiskuvaa tuosta hetkestä.


Ihanaa oli meillä kaikilla neljällä "tytöllä". 
On se mukavaa voittaa aina välillä jotain.




Voittokakkuhan oli tämä 


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Reissussa ja sen jälkeen



Reissusta palattu ja melkein palauduttukin.
Viikon ajan kiertelimme asuntoautolla  ympäri Suomen.
No ehkä vähän yliampuvasti sanottu. Kävimme Jyväskylässä
tapaamassa pariakin ystäväperhettä. Jatkoimme matkaa Espooseen
ja siellä vietimme kaksi yötä Bodom-järven rannalla.
Yön hiljaisina hetkinä oli kiva kaivaa esille kertomukset 
tuon rannan tapahtumista sillon 60-luvulla.
Olihan se aika karmivaa. Etenkin, kun siitä lukee yöllä, 
jolloin ihan kaikki on paljon pahempaa kuin päivänvalossa. 
Bodomin-leirintäalue ei kymmentä pistettä saanut.
Kauniimpiakin on olemassa, mutta me vaan ei satuttu niille apajille. 
Suuri plussa oli läheinen uimaranta, jossa lapset viihdytti itseään antaumuksella. 

Niin mielelläni näyttäisin teille kuvia lomastamme.
Se oli tarkoitus. Kamera jäi kuitenkin kaikessa lähtöhässäkässä kotiin.
Kännykkä pelasti tilanteen. Samsungin Galaxy S nelosessa on onneksi
todella hyvä kamera.  Mutta mitä minä meninkään tekemään.....
siirtäessäni kuvia koneelle kännykästä poistin vahingossa kaikki kuvat.
Edelleenkin on täysi mysteeri miten ihmeessä minä sen tein?!
Vähintäänkin yhtä mysteeri, kuin tuo Bodom.
Sinne meni Porvoon vanhan kaupungin kuvat.
Voi, se oli niin kaunis paikka. Ihan mieletön!
Huokailin vain ihastuksesta mukulakivikatuja kävellessä. 
Muutaman kuvan ehdin Instagramiin laittamaan reissusta
mm. tuosta Porvoosta. Loput on nyt vain omissa muistoissa. 

Kouvolassa piipahdimme myöskin ystäväperheen luona
ja sieltä jatkoimme yötä myöten kotiin. 
Tulimme kotiin päivää suunniteltua aikaisemmin. 
Minä olin ihan täynnä liian ahdasta matkailuautoa.
Etenkin yöt oli karseita. Viimeisen yön nukuin istualtani.
Auton piti olla kuudelle hengelle mitoitettu. 
Ehkä kahdelle aikuiselle ja neljälle pikkulapselle, 
muttei jos kaksi lapsista on aikuisen kokoisia. 





Kotona meitä perjantaina odotti siskon hyvin hoitamat elukat.
Kissanpennutkin olivat muutamassa päivässä kasvaneet
ja alkaneet laajentamaan reviiriään. Nyt nuo vekkulit juoksevat ympäri taloa.
Hieman vielä ujostelevat välillä kaapin takana mun limen vihreää
imurin johtoani....vaikohan itse imuria tai punatukkasta imurin heiluttajaa:)

No matkatarina jatkuu.
Isac Elliot esiintyi viime sunnuntaina Tuurissa kyläkaupan pihamaalla.
Vesa Keskinen syntymäpäivänsä kunniaksi tarjosi kaikille
alle 15-vuotiaille ilmaiset liput konserttiin.
Mun teinit sekä heidän ystävänsä halusivat ehdottomasti jonottaa
yön yli pihalla nukkuen, koska parhaat paikat ansaitsee vain oltuaan ajoissa asialla.
Hieman hirvitti päästää lapsia "suureen maailmaan" ilman valvontaa.
Lähdimme siis koko sakki mukaan.
Me vanhin ja nuorin joukko nukuimme muutama metrin päässä matkailuautossa 
ja nuoret majoittuivat pressutelttaviritelmäänsä raittiiseen ulkoilmaan.
Keskisen kyläkauppa ja tivoli Sariola tarjosi päiväsaikaan huvit pikkuväelle.
Sekin on ilmainen alle 15-vuotiaille aina koulujen alkuun saakka joka päivä.
Vink,vink niille jotka lähistöllä reissaatte.

Aikamoista on tuo Isac-fanitus kyllä. Ensimmäiset jonottajat
nukkuivat pihalla KOLME yötä. Nostan kyllä hattua! Öisin siellä oli kova meteli
yhden jonottaja ryhmän toimesta ja älyttömästi hyttysiä. 
Ekan rivin paikat tytöt ansaitsi tuolla yöpymisellään.
Me koko perhe käytiin lopulta Isacin keikka katsomassa.
Täytyy sanoa, että onhan se super taitava niin laulamaan, kuin esiintymään.
Tässä vähän kuvakollaasia Ikkestä tyttären ottamana.



Kaikesta yöllisestä metelistä huolimatta Tuuri tarjosi reissun parhaan
ja ilmaisen parkkipaikan sekä ilmaiset huvit muutenkin.
Vartijat pitivät huolen jonottajista tarjoten mm. pressuja ja juomista. 
Kymmenen pistettä Vesalle!




Nyt minun toiseksi viimeinen kesälomaviikkoni on lusittu.
Nopeasti se aika kuluu etenkin näin vapaalla. 
Eilen viimeinkin innostuin viherpeukaloimaan pihamaalla.
Siivosin muutaman kukkapenkin ja monien blogien innostamana
päädyin kokeilemaan betoniaskarteluja. Kuvassa olevista pitsiliinoista 
on tulossa suojaruukut kukkapurkeille. Odotukset ei tosin ole kovin 
korkealla. Näin ensikertalaisella, kun kaikki voi mennä pahasti pieleen.
Parin päivän päästä selviää pysyykö liinat kasassa vai mureneeko betoni pois. 
Jotain muutakin kokeilin. Niistä lisää myöhemmin.




Lopuksi vielä kissajuttua. Ne karvakorvat on mulle niin rakkaita otuksia.
Meillä oli alunperin neljä pentua.
Eilen sattui hyvin ikävä onnettomuus joka loppui surullisesti.
Vaikka niin kovasti varjelen noita pentuja ja pidän nuorimmaisen niistä kaukana
niin silti....
Herkimmät jättäkää lukematta!
Keräsin olohuoneessa lattialta leluja ja yhtäkkiä ruokahuoneessa
kuuluu kaksi kaapin oven läimäytystä ja kauhea kissanmaukuna.
Tiesin heti, että nyt kävi pahasti ja pelonsekaisin tuntein menin katsomaan.
Yksi pikkuisista oli jäänyt kaapin oven väliin.
Alkuun näytti siltä, että pentu kuolee siihen paikkaan.
Tovin päästä pentu alkoi kävelemään kylläkin vaikeasti ja selvästi kivuissaan.
Soitin eläinlääkärille, joka pyysi seuraaman tilannetta 
kunnes pääsee vastaanotolle kotikäynniltään. 
Särkylääkkeen avulla pentu selvästi rauhoittui ja sain tutkittua sen tarkemmin.
Voi reppanaa....sen häntä oli katkennut ihan ylhäältä ihan poikki. 
Iltapäivästä vasta pääsin näyttämään pentua eläinlääkärille.
Pentu päätettiin lopettaa. Sen häntä oli niin vaikeasti poikki
eikä takajalkakaan toiminut ihan kunnolla. 
Ikää pienellä vasta kuukauden päivät :( 
Kyllä on harmittanut etten huomannut tytöt tuohuja ajoissa. 
Välillä pitäisi olla useammat silmäparit ja ainakin useampi käsipari 
ja äärettömän pitkät hoksottimet.

Nyt on taas aika toivotella oikein mahtavaa viikonloppua kaikille lukijoille. 
Toivotaan auringonpaistetta ensiviikkoonkin.
Huomenna me lähdetään Tampereelle lunastamaan Robin-kakkukisan palkintoa.
Siihen kuuluu keikka ja tapaaminen kyseisen nuoren herran kanssa. 
Jännän äärellä siis ;)