torstai 4. kesäkuuta 2015

Tiensä päässäkö?



Päärynäpuun alla päärynäpuu kukkii.
Puu on täynnä ihania valkoisia kukkia. Oikeastaan kauniimpaa puuta ei ole olemassakaan
Harmi, että ulkokuori ei aina kerro koko totuutta. 
Hedelmiähän tuo puu ei ole tuottanut meidän tänne muuton jälkeen ollenkaan.
Tai on, mutta joku rutto pilaa kaikki. 
Sitä ei tiijä kuinka päärynäpuun käy... kaatuuko se kesän aikana
vai antaako sen olla paikoillaan ihan vain koristeena. 
Mikään ei ole varmempaa, kuin epävarma.




Elämä on aikalailla samanlaista täällä, kuin ennenkin,
Lapset jäi kesälomille. Kiitos esikoisen...nuorin saa viettää koko kesän kotona.
Sopivasti tuo tyttö särki ties monennenko puhelimensa.
Parin viikon hoitoavusta saa palkaksi sitten uuden luurin.  
Aika kuluu nopsaan. Palkkatöistäni nautin kovasti ja kakkuharrastus
antaa vapaa-ajalle vähän kivaa näperreltävää.
Pitkästä aikaa aloittelen taas lenkkeilyä... viime syksynähän 
pistin ihan juoksuksikin asti. Sitten tuli jotain minkä vuoksi juoksun oli jäätävä. 
Jospa nyt taas uuden alun kanssa pääsisi vähän nauttimaan siitäkin.


Blogi on tuntunut jo jonkin aikaa vähän pakkopullalta.
Toisaalta tuntuu hirvittävän haikealta päättää melkein kymmenen vuotta
jatkunut harrastus. Tämähän on ollut "päiväkirja"
...hyvin paljolti sensuroitu sellainen. 
Kiitän nyt kuitenkin kaikkia lukijoita. 
Ainakin täksi kesäksi ajattelin jäädä lomalle!! 
Katsotaan miltä tuntuu syksyllä. Jatkanko sitten uusin tuulin.

Instagramissa voitte seurata elämääni edelleen ihan pienin ripauksin.
Löydät minut nimimerkillä Mirva80







lauantai 23. toukokuuta 2015

kesän ekat



 

Eilen meillä grillattiin kesän ekat käivärät eli makkarat.
Kyllä se kesän eka makkara maistuukin niin hyvälle.
Eilen oli sateeton ja aurinkoinen päivä pitkään aikaan.
Siihen yhteen aurinkoiseen päivään se kesäinen keli sitten päättyikin.
Tänään on taas satanut vettä ja tuullut niin, että tukka lähtee.
Eilen oli niin kesäinen olo, että tuli selailtua
parin vuoden takaisia kukkaistutusten kuvia. 
Tämän vuoden kesäkukkia en ole vielä hankkinutkaan. 
Hankin sitten, kun on shortsikelit:)

Mukavaa lauantaita lukijoille!!
Minä marssin tästä yövuoroon.
 



perjantai 22. toukokuuta 2015

Viikonloppuja



Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille!!
Toivottavasti sää jatkuu aurinkoisena.
Ellei sää ole aurinkoinen niin pidetään ainakin mieli sellaisena. 
 



keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Yllätysjuhlat


 Viime viikot on ollut kiireistä aikaa ja tämä toukokuu
jatkuu sellaisena ihan loppuun saakka.
Kiireessä pitää mm. työ, kotihommelit, lapset ja kakkuharrastelu.
Viime viikonloppu oli kyllä äärettömän minuuttiaikataulutettu....
mutta selvisin hengissä. 



 Nimittäin.


Viime sunnuntaina koitti H-hetki, jota olin
siskoni kanssa suunnitellut jo viikkoja salassa itse juhlittavalta.
Äitini täyttää 70-vuotta tässä parin päivän päässä
ja ajattelimme yllättää hänet järjestämällä juhlat etukäteen 
lähisuvun kesken.



 Juhlia varten varasimme paikkakuntamme upeimman (ja ainoan) kahvilan
käyttöömme päiväksi. Kahvila Toivo on sisustukseltaan
melko maalaisromanttinen ja hyvin kodikas paikka. 
Tästä syystä emme halunneet (eikä meidän tarvinnut)
 tuoda liikaa koristeita paikan päälle.
Pöytiin vaihdoimme pitsiliinat, joita anoppi meille lainasi
vinon pinon. Pieniin lasimaljakoihin ja pulloihin keräsimme syreenin, 
koivun, marjapensaiden ja vaahteran oksia sekä ostimme muutaman
leikkokukkasatsin tuomaan oksien joukkoon väriä. 
Yksinkertaista ja edullista, mutta mielestäni todella kaunista.




Menu sisälsi lihavoileipäkakkua, lohihyytelökakkua, tuoresalaattia, 
kana-pastasalaattia, lihapullia, karjalanpiirakoita ja munavoita.
Lisäksi makeana tarjottavana hedelmäinen täytekakku, valkosuklaajuustokakku, 
pätkismutakakku, viipalepipareita ja jaffakeksejä. 
Noista tarjottavista minä ja siskoni vastattiin itse. 
Anoppi teki meille kotikaljaa ja mummonmehua juomapuoleksi kahvin/teen, 
ja kivennäisveden lisäksi.




 Ilman musiikkia meiltä ei varmaan mitkään juhlat onnistu
niimpä minä ja esikoinen esitettiin pari kappaletta miehen ja siskon miehen 
kitarasäestyksellä. Ohjelmaa me ei edes ajateltu sen kummemmin järjestää.
Koska paikalla oli äidille läheiset ihmiset, niin juttua heillä riitti muutenkin.
Toimme paikalle äidiltä edellisenä päivänä "pöllittyjä" vanhoja 
valokuvia, jotka valkkasimme sen perusteella, että niissä 
esiintyi juhlissa mukana olleita ihmisiä äitimme lisäksi.
Kovasti nuo kuvat tuntuivat juttua poikivan. 





 Yhteislauluna laulettiin kultainen nuoruus.



Niin kuin aina "omiin" juhliin valmistautuessa 
se kaikki järjestely ja leipominen vie niin mennessään, ettei juhlatamineita 
itselle tule paljoa miettineeksi.
Tälläkin kertaa kävi niin, että edellisenä iltana iski pienoinen paniikki
siitä mitä kolttua sitä itsensä päälle seuraavana päivänä vetää.
Onneksi Kahvila Toivon yhteydessä toimiva kirpputori tarjosi
yllättäen avun ongelmaan. 
Hakiessamme juhlatiloihin pöytää lainaksi kirppiksen puolelta
iskin silmäni retrahtavaan vihreään mekkoon.
Siinähän se sitten oli.
Tyylikäs tai tyylitön niin ainakin niin minun makuuni.
 




 Lahjapöytä kiinnosti hyvin paljon myös pienimpiä
Ainakin se lahjojen aukaisuvaihe.


Juhlista saimme paljon hyvää palautetta
Myös juhlittavalta, joka oli "ihan pihalla" viime sekunneille saakka.
Kuvitteli lähtevänsä ABC:lle syömään meidän lasten kanssa...
vaan kuinkas sitten kävikään?! 


 Palataan juhlista vielä hetkeksi tähän päivään.
Yritän nyt tulevana viikonloppuna saada tehtyä sen lupaamani
videobloggauksen. Tarvitsen siihen hieman minua nokkelampien nörttien
apua nimittäin teinit saavat vähän avittaa linkittämisen kanssa.
Aika jännä juttu..minulle. 

Edellisen postauksen viherpeukalottomien kommentit lämmittivät mieltä
Onhn meitä onneksi muitakin.
Sinnikäs olen edelleen. Tänään ostin kahdet oksaleikkurit :)
Huomenna on puutarhanhoitopäivä...uudella innolla.


 


tiistai 19. toukokuuta 2015

Puutarha unelmia ja ongelmia


 Joka vuosi jo hyvissä ajoin keväällä mun viherpeukaloani syyhyttää.
Kuvittelen, että lumen alta pilkistää taivaallinen puutarhani
joka herää eloon ja puhkeaa kukkaan heti toukokuun lopussa.
Tänäkin vuonna ajattelin ihan samoin, mutta putosin kyllä pikaisesti maanpinnalle
katsoessani villiintyneitä kukkapenkkejäni, 
ruusupuskiani, marjapensaitani ja tuhoutuneita pioneitani. 
Ei musta tuu puutarhuria. Ei sitten millään.
 


Eilen kävelin reippain askelin "laittamaan puutarhaani kuntoon".
Aika laiskoin ja lannistunein askelin kävelin hetkeä myöhemmin sisälle.
En minä  tiedä edes mistä aloittaa. Muutaman voikukan repäisin irti 
siinä tallustaessa. Sekin taisi olla virhe...nimittäin voikukka meillä kukkii 
kaikista varmimmin.
Viherpeukaloa minulle ei ole kasvanut edes tähän 35 vuoden ikään mennessä.
Tokkopa se enää kasvaakaan.  Kai se on vaan lyötävä puutarhahansikkaat tiskiin
tai sinne suihkulähteen seunalle ja annettava luonnon hoitaa asia omalla tavallaan.
Ruohonleikkuri hoitaa sitten loput. 

Mitä enemmän asun täällä maalla, vanhassa talossa, 
ruusupuskien ja puiden ympäröimänä. Sitä enemmän kaipaan kaupunkiin, 
ihmispaljouteen, puutarhattomuuteen ja helppouteen.
Melkein ihan oikeasti!



Mulla on tapana napsaista kuvia kännykällä inspiroivista kuvista,
joita näen lehdissä milloin missäkin. Odotushuoneissa, töissä, kaverilla yms..
Näissä postauksen kuvissa on niitä juttuja, joita puutarhaani haluaisin.
Ei mitään millin tarkkaa piiperrystä vaan ronskia ja villiä runsautta.
Kuka tulis meille viherpeukaloimaan?

Kuistilla sokeriherneet sentään itää.
Herää kysymys mihin minä ne kohta pukkaan?!


 

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kuistilla



Kuistia olen laitellu vähän kesäkuntoon.
No myönnettäköön, että justiinsa tuo yksi nurkkaus on jotenkin 
siedettävä. Kaikki muu ympärillä täysin kaaoksen vallassa,
Välillä se homma ei etene sitten millään.
Kukaan ei saa kenkiään ja takkejaan paikoilleen.
Meidän porstuassa se tietää heti kaaosta ellei vaatteet ole paikoillaan.
Ehkä noin sata kertaa jo olen saattanut mainita, 
että täysin kaapiton tila. 
Suunnitelmia on, muttei oikein aikaa eikä rahaa ainakaan.
Tämän kesän projekti on talon maalaus ja ihan hirveästi muita
juttuja ei sitten ehdi tekemäänkään.
Jos saan jostain virtapiikin ja purkin maalia,
 niin laitan myös kuistin värityksen uusiksi.





Kuvassa näkyy musta- valkoiset ruukut, jotka ostin eilen Paaposta
ja sinisen ruukun bongasin mukaani Kokoonista.
Kokoonista on myöskin tuo hauska ja pirteä matto pöydän alla.
Matto on hauskasti toteutettu.
Ajattelin kokeilla sellaisen tehdä itsekin, jos jää ns. luppoaikaa :)




Pelargoniat löytyi Lidlistä ruokaostoksien yhteydessä.
Toivottavasti henki niissä pihisee ihan myöhälle syksyyn saakka.
Ellei niin en ehkä kehtaa asiasta mainita,
Saatatte vaan huomata ruukuissa uudet kukkaset.



Blogimiitti ja Paapo


Aivan vain meitä varten piti eilen ovensa auki myös Paapo, 
joka sijaitsee Alajärven keskustassa Paavolan torilla. 
Paapon värikkyys oikein houkuttelee kurkistamaan puotiin sisälle. 




Anne Nenosen ehkä hivenen yllytyshullu idea tuoda käsityöliike pieneen 
Alajärven kaupunkiin on oikein onnistunut.
Yhdessä miehensä Antin kanssa hän on avannut liikkeen lisäksi
myös kaksi nettipuotia. Nauravat napit on erikoistunut pelkästään nappeihin
ja Paapo Oy:n sivuilta voi tilata vaikka kotiovelle saakka tuotteita,
joita löytyy itse liikkeestäkin.



Anne kertoi tarinaa Paapon synnystä samalla, kun me nautimme 
munkkikahveista ja ihmettelimme kaupan kaunista värikkyyttä.
Inspiroiduin taas siinä määrin langoista ja kuteista, että päätin (taas)
opetella virkkaamaan. Anne kertoi ettei hänkään aiemmin loistanut
käsityötaidoillaan, mutta innostui siitä siinä määrin, että nyt jo osaa
opettaa muitakin. 
Paapossa kokoontuukin käsityöpiiri, joka on kaikille avoin,



Paapon valikoimaan kuuluu erityisesti erilaiset trikoo- ja ontelokuteet, 
langat sekä virkkaamiseen ja kutomiseen liittyvät tarvikkeet. 
Lisäksi myynnissä on sisustustavaroita, huovutustarvikkeita, paperinarua, helmiä, 
nappeja, kynttilöitä, Paapiin tuotteita, kirjoja ja paljon muuta.
Käsityöihmisen paratiisi toisinsanoen.





Värien ystävänä minä olin tietenkin ihan onnessani.
Olen ollut sitä aina Paapossa käydessäni. 
Liikkeessä tulee hyvälle tuulelle. 
Jos kaipaa aurinkoa harmaaseen päivään niin Paaposta sen löytää. 
Ellei niin samassa rakennuksessa sijaitsee myös apteekki,
josta voi kipasta hakemassa närästyslääkettä ensiavuksi.
 Hih.



Näettekö tuon leveän virkatun vadin.
Kauniin keltainen ja niin sopisi meille hedelmävadiksi ruokkiksen pöydälle.
Sellaisen minä vielä teen (teetän)


Täältäkin tein pieniä hankintoja.
Kerron niistä ja Kokoonin ostoksista seuraavassa postauksessa.
Pysykäähän siis linjoilla.



Minä kiitän Paapoa ja Kokoonia, että saatiin vierailla heidän 
ihanissa puodeissaan. Kiva oli hypistellä ja ihastella oikein ajan kanssa
ja kuulla myös tarinaa liikkeiden taustalla.
Kiva oli myös tavata ensimmäisen kerran Soblogien porukkaa.
Osa ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta 
Miia-Rebekka, Miia, Kirsi, Sari, Marika ja Hanna oli mukana.
Käykäähän tutustumassa myös heidän blogeihinsa. 
Soblogit löytyy myös facesta ;)


Loppuun vielä toivottelen hyvää sunnuntaita muutaman
Paapon kuvan kera!