perjantai 19. syyskuuta 2014

Retroa valoa



Mulla on pakkomielle värikkäisiin retro-lamppuihin. 
Lamppuja löytyy lähinnä pöytäversioina, mutta nyt löytyi myös se haaveilemani
jalkalamppu. Paikalliselle kirpparille joku oli lampun kiikuttanut
ja mies sen sieltä roudasi sitten kotiin muutaman euron köyhempänä. 
Keltainen väri on kyllä vielä oikein piste iin päälle. 
Toinen piste ään päälle on, että lamppu myös toimii.




Pakkomielteistä puheenollen.
Juoksemista tai ylipäänsä liikkumista kohtaan on alkanut
tulla vähän pakkomielteinen olo.
Välillä lenkistä tulee pitkä, kun se kävely tai juoksu on niin mukavaa
ettei malta lopettaa. En ole hankkinut mitään vaatteita 
juoksua silmällä pitäen. Toistaiseksi tyydyn vain vanhoihin "renttuihin"
kunnes uskon, että innostus liikkumiseen säilyy jatkossakin.
Melkein jo alan uskomaan siihen. 
Mähän olen vähän yliherkkä innostumaan ja 
lähes yhtä herkästi innostus lopahtaa:)
Saa muuten vinkata mitä kannattaa huomioida vaatetuksessa talvea ajatellen.

En tiedä kuinka "mummolaji" on pallojumppa, mutta sitä kohtaan tunnen 
myös suurta intohimoa. Itseasiassa pallojumppailu on hyvinkin tehokas laji.
Kaikenlisäksi halpa ja sillä jumpatakseen ei tarvitse lähteä kotoa minnekään.
Suosittelen kaikille muillekin laiskoille. 

Tästä kaikesta liikkumisesta on ollut kyllä hyötyä. 
Huomaan tulleeni notkeammaksi ja selän välilevynkuluma
ei enää vaivaa juuri ollenkaan. Aikaisemmin en päässyt kumaraan ollenkaan, 
kun jo naksahteli selässä. Positiivista on myös se, että vaatteista erityisesti
housut ovat alkaneet käydä suuriksi. 
Toki myös ruokavalio on muuttunut terveellisempään päin.




Nyt minä lähen vähän oikasemaan itteäni tuonne sohvalle 
keltaisen retro-lampun alle. 
Yövuoro odottaa ja päätä on särkenyt koko päivän.
Just nyt tuntuu siltä ettei millään jaksaisi lähteä
muoreja ja pappoja valvomaan, mutta kyllä se taas tästä iloksi muuttuu.
Yleensä se aamu tulee kuitenkin. 
Toivottavasti tälläkin kertaa.
Pikkuinen porkkananvärinen kissa 
toivottaa teille oikein mukavaa viikonloppua!!
Reippailkaa!




lauantai 13. syyskuuta 2014

Lauantain aatoksia



Viikonloppu muilla onnellisilla. 
Minä vietin oman "viikonloppuni" jo viikolla, joten 
kaksi iltavuoroa, aamuvuorot ja yövuoro odottaa ennen seuraavia
vapaapäiviä.
Välillä tympii lähteä töihin illaksi, kun muut jää viettämään rentoa kotipäivää.
Kuitenkin tämä vuorotyö on minun juttuni. 
En normi maanantai-perjantai aamuvuoroista tykkäisi yhtään. 
Se myös vaikeuttaisi arjen sujuvuutta aika paljon 
tai näin mä ajattelen.




Jo lusituilla vapaillani ehdin pestä alakerran ikkunat. 
Se on kyllä homma johon ei meinaa viitsiä ryhtyä
ennen kuin on niin pepuset ikkunat, ettei läpi nää.
Meillä kun näitä ikkunoita riittää. 
Osa niin vaikeassa paikassakin,
että pinnaa kiristää ja pelkokerroinkin on kohdallaan etenkin yläkerran portaikossa.
Pelkokertoimeen kuului myös ne sisälle hyökkäilevät ampiaiset, 
joita tässä meidän päärynäpuun alla pyörii ihan kiitettävästi.
Kissa otti yhden sisälle lentäneen kiinni ja sai piston kieleensä.
Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, vaikka pelkäsin, että eläinlääkärireissu tulee.
Nuo kissat....ne on niin rakkaita <3





Olohuoneen järjestyskin on venkslattu moneen otteeseen 
ja nyt alkaa miellyttämään taas omaa silmää.
Se miellyttää aina siihen saakka kunnes tulee uusi sisustusahdistus.
Empä ole ihan hirveästi panostanut kotona nyt kuin ruoanlaittoon 
ja siivoamiseen. Kaikki pikku"sievistelyt" ja "koriste-esinekollaasit"
oli pitkään tauolla. Nyt on alkanut parempi olo nostaa päätään ja
olen alkanut taas panostamaan sisustukseen ja omaan itseenikin. 
Syksy on maailman ihaninta aikaa. 
Siitä ei pääse mihinkään. 
Kaikki ne ruskan värit saa mielen innostumaan. Meidän villiviinin lehdetkin
alkaa kohta pääsemään samoihin sfääreihin mun hiusten kanssa.
Sitä odotellessa:)




Aloitin nyt oikein tosissani lauluharrastuksen.
Pääsin vuodeksi eteenpäin viikottaiseen lauluopetukseen ja
vaikkei se tekniikan opettelu yms...johtaisi mihinkään muuhun niin omaa
mieltä se kyllä nostaa erittäin korkealle.
Nykyään esiinnyn enää todella harvoin. 
Ehkä uudet tuulet puhaltaa pian ;)
Toisen vanhan harrastukseni ajattelin myöskin päästä taas "valloilleen".
Olen teini-iässä ollut kova tekemään lyijykynätöitä.
Nyt on taas pelit ja vehkeet siihenkin.
On vaan sekin "taito" aika pahasti ruostunut. Saa harjoitella kauan 
saavuttaakseni aikaisemman tason:)

Nyt kuitenkin Baibai ja oikein loistavaa viikonloppua
lukijoille!! 



keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Täällä ollaan-postaus



 
 
Hiljaiseloa.... tai real life kovaäänistä touhua, mutta blogiin
olen eksynyt vain harvakseltaan mitään kertoilemaan.
Pipo vähän kiristää päätä.
En tiedä mistä johtuu....tai tiedän, että se on monen asian summa.
Moni asia on muuttunut.
No onneksi on jotain positiivistakin muutosta tapahtunut.
Nimittäin olen vähän kaventunut.
Jos se pipo kinnaa niin vyötärö ei enää ainakaan niissä lemppari farkuissa.
Alkavat olemaan jo aika isot.
Joka päivä pallojumppaan ja käyn juoksemassa muutaman kerran viikossa.
Siihenkin on alkanut tykästymään,
vaikka se lähtö aina tihkasee eikä juoksumatka edelleenkään hääppönen ole.
Eikä se sitä lempparihommaa ole todellakaan.
Pienin askelin ja tavoite on vähän määrittelemätön.
Omaksi iloksi ja paremman kunnon saavuttamiseksi tätä teen.
 
 



Vähän hoikistuneena on taas kiva panostaa pukeutumiseen.
Oman tyylin tai tyylittömyyden mukaan.
Pääasia, että itellä on siinäkin hyvä mieli eikä mikään maksa liikaa.
Turkoosit pillifarkut on Lidlistä ja hinta oli kymmenen euroa.
En oo koskaan sadan euron merkkifarkkuja jalassani pitänyt,
mutta voisin kuvitella, ettei ne paljoa paremmalta voi tuntua kuin nämä halppiksetkaan.
Kertokaa toki, jos oon väärässä.
Tosin ei se muuta mitään.
Edelleenkään ei ole varaa kalliimpiin.
 
....................................
 
Ei pelkoa ei tästä mitään wannabe- muotiblogia ole tulossa.
Voi olla, että seuraavaa postaustakin saa taas odotella.
Te jotka jaksatte pysyä mukana ja odotatte niin kiitän mitä nöyrimmin!!
Kiitos sähköposteistannekin. Täällä mää oon:)
 
 


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kakut


 
Ihan vain pikainen postaus nuorimmaisen synttäritarjottavista.
Pääosassa kaakut.
Mun teinikaksikko taiteili oikeastaan kaikki merellisen kakun
koristeet sankoa ja lapiota sekä ankkaa lukuunottamatta.
Aika mahtava kaksikko. Tulevaa kakuntekijä sukupolvea;)
 
Kuvat on räpsitty huonossa valaistuksessa kännykällä,
koska kamera oli taas omilla teillään kriittisellä hetkellä.
Pahoittelen surkeita kuvia.
Nyt jatkan laiskottelua...
pyh. Kissanruokintaa, eteisen siivousta, Kanien trimmausta,
ruoanlaittoa.
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!!









tiistai 12. elokuuta 2014

Perhekurssilla

 
 
Viime viikko vietettiin Oulussa Cp-vammaisten lasten perhekurssilla.
Me vanhemmat, erityisen lapsemme sisarukset ja itse erityinen saimme
kaivattua vertaistukea ja tietoutta erityisesti vammaisen lapsen
koulumaailmaan ja tukihommiin. Vertaistuki on kyllä aika mahtava juttu.
Se vaan on niin, että kaikkia kiemuroita ei ns. tavallinen ihminen ymmärrä.
Sellainen jonka perheessä on erityislapsi tietää tunteet ja tilanteet puolesta sanasta.
Kukaan ei vähättele mitään.
Se on iso juttu, kun lapsi kaatuilee, ei jaksa kävellä, tuntee olevansa erilainen,
ei jaksa keskittyä, raivoaa yms...
Kurssi tuli siis tarpeeseen.
Meillä kaikki tuki- ja terapia-asiat ovat ihan loistavasti,
joten tietopaketti siitä oli vähän "turha".
Toisaalta huomasimme sen kuinka hyvin ne asiat meillä onkaan,
kun sai nähdä vähän sitä toistakin puolta asiasta. 
Kylpylä hotelli Eden tarjosi tähän kaikkeen loistavat puitteet.
Yksi pitkä ja äärettömän pitkä miinus oli huone ilman ilmastointia.
Melko tuskallisia öitä vietettiin kuumassa kärvistellen...
ja kun te tiedätte kuinka vähän kuumaa siedän.

Kurssi tarjosi viiden päivän mittaisen täyden palvelun, jossa
parasta oli ruhtinaalliset ruokavalikoimat ja kylpyläosasto.
Minäkin puin kahtena iltana päälleni uuden seepraraitaisen uimapukuni,
vaikka olin melkein varma etten sitä kastelemaan tule.
Palatakseni ruokapuoleen.
Aamiainen oli ihan parasta.
Valikoimissa oli oikeastaan kaikkea mitä toivoa saattaa.
Kun vain olisi ehtinyt syömään.
Meidän nuorin ei hirveästi ruoasta nauti vaan on erittäin nirso ja kiireinen.

Kotona yritettiin jatkaa samaa hotelliaamupalalinjaa.
Se kokeilu jäi kyllä viikonlopun mittaiseksi, kun koulu ja työelämä
palasi taas kuvioihin sekottamaan kaiken tai ainakin järjestämään kaiken uusiksi.

....

Oulusta toin mukanani tuliaisia itselleni.
Pukka-merkkistä teetä ja Clipperin kaakaota.
Tuo Pukkan piparmintun, lakritsin ja fenkolin makuinen tee oli ihan super hyvää.




 


Meidän nuorimmainen täytti tässä pari viikkoa sitten 2-vuotta.
Aika kuluu ja neiti kasvaa. Ei mahda mitään.
Kaikki muut sanat hän tuntuu ymmärtävän paitsi "Ei saa ottaa"
tuntuu olevan vaikeasti ymmärrettävä.
Tuota touhutinttiä juhlitaan merellisten synttäreiden muodossa
tulevana torstaina ihan vain muutaman vieraan kera.
Ikätovereita ei vielä ole kertynyt kutsuttaviksi.
Onneksi serkkutyttöjen seura kyllä riittää pienelle.
Juhlista tulossa sitten pientä postausta.
Kiva taas pitkästä aikaa panostaa kakkuun ja koristeluihin.
 
Nauttikaahan upeista vähän enemmän syksyntuntuisista ilmoista;)
 
 





lauantai 2. elokuuta 2014

Rönsyilyä kasseista


Mulla ei ole oikeastaan mitään erikoista kerrottavaa.
Sisustus ei ole muuttunut miksikään
mitä nyt romut (lelut) valtaavat välillä ja aika poikkeuksetta 
melkein joka nurkan. Sitten on ne pussit ja kassit, jotka kätkee sisälleen
mun juttuja. Kirjastonkirjoja, silitettäviä tai kaappiin laitettavia vaatteita, likapyykkiä, 
leluja, kaikkia satunnaisia paikkaansa etsiviä tavaroita. 
Onneksi noissa päivittäistavarakaupoista saatavissa kasseissa on nykyään aika herkulliset kuosit.
Muumikasseja olisin enemmänkin hamstrannut, mutta jäljellä oli vain yksi yksilö.
En ole nähnyt enää vastaavia missään.
No tarkoitus ei ollut puhua kasseista eikä oikein mistään muustakaan.
Piti vain sanoa, että en keksi mitään jutun juurta ja postaankin tällä kertaa vain kuvilla.



Koska juttu alkoikin hieman rönsyilemään niin kerron, 
että ensi viikon vietämme Oulun Edenissä missä on Cp-vammaisten lasten 
kuntoutuskurssi. Odotan tuota kurssia innolla. Ensimmäisen kerran pääsemme tuon aihepiirin 
kuntoutukseen tyttäremme kanssa. 
Näkövammaisten kurssilla ollaan oltu useastikin aiempina vuosina. 
Tiedän, että vaikka nyt lähtö tihkasee niin joka kerta noilta kursseilta palaa
haikein mielin, hyvin levänneenä ja paljon uutta tietoa täynnä. 
Itse kylpylä ympäristö ei mua houkuta, mutta lapset nauttii.... se on varmasti tärkeintä.




Nyt jatkan rentoutumista samaan tapaan, kuin kuvan kisuli. 
Tulin aamulla yövuorosta. 
Heräsin kolmen tunnin unien jälkeen virkeänä
niin kuin aina ja loppu päivän olen ottanut iisisti.
Mukavaa viikonlopun jatkoa lukijoille!!



torstai 24. heinäkuuta 2014

Betonihommeleita



Tämä kahvikissa on opetellut siirtymään pikku hiljaa teelinjalle.
En kokonaan, mutta suureksi osasi. Ainakin olen 
vähentänyt radikaalisti kahvinjuontia. 
Ja koska tätä vilukissaa ei yhtään palele näillä säillä ulkona
niin jäätee on virkistävin vaihtoehto.
Helpoiten teelinjalle siirtyminen onnistuu visuaalisesta kulmasta katsottuna.
Clipperin pakkaukset ovat niin ihastuttavat tälläisen maalaisromanttisen
rämäpään mielestä, että teekin on alkanut maistumaan joltain.
Aiemminhan olin sitä mieltä, että tee on kuin laiha kahvi.
Ei siis minkään makuista.
No eihän se edelleenkään mikään mieletön makuelämys ole, mutta
kuten sanottu.....pikku hiljaa.

Pikku hiljaa alan myös laittamaan tätä kroppaani kuntoon.
Ylipainoa mulla ei enää ole, mutta niin paljon löysää lihasta... läskiä,
että jotain sille on tehtävä. 
Aion ottaa ennen kuvat ja toivottavasti jotain positiivista muutosta on 
tapahtunut, kun vertaan niitä jälkeen kuviin sitten muutaman kuukauden päästä.

Baitovei...eikä ollenkaan kovin merkityksetön asia.
Nimittäin kupin alla olevan liinan ja seitsemän samanlaista sain eilen postissa
eräältä vakkarilukijaltani:) Todella kiva saada tuollaistakin palautetta!
Kiitän sinua (tiedät kyllä) sydämestäni!!
Ehdottomasti tulevat käyttöön ja väri on makuuni.





Kerroin tässä aiemmin tehneeni betonitöitä.
Ne kuvissa olleet pitsiliinakokeilut kaipaa lisää betonia ympärilleen, 
joten kuvaa niistä valmiina ei ole.
Nämä kädet sen sijaan onnistui siltä osin, että pysyi ehjänä.
Kovin hienoja niistä ei tullut. Sormet olisi pitänyt enemmän saada koukkuun.
No seuraavalla kerralla tiedän mitä parannella. 
Tuonne takapihan kivikkopenkkiin nämä koeversiot kuitenkin pääsivät.




Tein myös pienet betonisaappaat ajatuksena laittaa nekin ulos.
Niistä tulikin niin sirot ja kivat, että maalasin ne valkoiseksi
ja nyt ne koristaa mosaiikkipuun alla. 
Jotain mä niihin vielä keksin.

Mukavaa torstaita lukijoille!!